Tänään on Suomen täysvaltaisen tasavallan itsenäisyyspäivä.
Mitä me odotamme itsenäisyydeltä? Onko itsenäisyys iskusana, vai onko sillä todellista sisältöä? Mitä on Suomen itsenäisyys?
Olen pohdiskellut mielessäni kysymästä, mitä on valtiollinen itsenäisyys. Mikä on yksilön asema silloin, kun puhutaan itsenäisyydestä? Voiko itsenäinen valtio olla itsenäinen ilman itsenäisiä kansalaisia? Voivatko ihmiset olla itsenäisiä ilman itsenäistä valtiota? Kumpi on tärkeämpi, valtio vai yksilö?
Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) jäseniksi hyväksytään vain itsenäisiä valtioita. En kuitenkaan voi olla havaitsematta, että useiden YK:n jäsenvaltioiden kansalaisten asema on turvaton, kansalasivapauksia on rajoitettu tai ne puutuvat kokonaan. Ovatko nämä valtiot itsenäisiä samalla tavalla kuin Suomi? Eivät ole – suomalainen itsenäisyys on paljon enemmän kuin jäsenyys YK:ssa, enemmän kuin muodollisesti tunnustettu asema kansakuntien joukossa. Suomalainen itsenäisyys on valtiollista itsenäisyyttä, johon kuuluu olennaisena osana kansan ja yksilön itsenäisyys.
1.3.2000 voimaan tullut Suomen perustuslaki kumosi alkuperäisen Suomen Hallitusmuodon vuodelta 191. Hallitusmuodon johdantolauseen mukaan riippumattoman ja täysivaltaisen Suomen perustuslain säännökset – samalla kun ne takaavat valtiolle tarpeellisen lujuuden – laajentavat kansaneduskunnan oikeuksia ja turvaavat kansalaisten oikeutta ja lainalaista vapautta.
Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen. Julkisen vallan tulee perustua lakiin. Perustuslaki sisältää yhdenvertaisuusperiaatteen.
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Kirjeen, puhelun ja muun luottauksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Jokaisella on uskonnon ja omatunnon vapaus sekä sanavapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kansalaisilla on niin ikään yhdistymisvapaus ja oikeus järjestää kokouksia sekä mielenosoituksia.
Perustuslaki sisältää monia muita perusoikeuksia, mm. oikeuden sosiaaliturvaan.
Me suomalaiset olemme tottuneet pitämään näitä ns. perusoikeuksia itsestään selvyyksinä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Tällaisiin oikeuksiin on mahdollisuus vain itsenäisen valtion itsenäisillä kansalaisilla. Näitä kansalaisvapauksia tulee kaikin tavoin puolustaa. Saamme päivittäin tiedotusvälineistä tietoja kansalaisten perusoikeuksien loukkauksista sekä itsenäisissä, että miehitetyissä valtioissa. Vaikka valtiot ovat itsenäisiksi tunnustettuja, niiden kansa ei ole itsenäistä. Suomalainen itsenäisyys on kansainvälisesti mitaten ainutlaatuista. Sen säilymistä tulee kaikin tavoin vaalia. Puolustaessamme Suomea, puolustamme omaa vapauttamme.
Näin turvattomina aikoina ihmiset kaipaavat turvaa. Me haluamme tuntea olevamme kaikin tavoin turvassa. Taloudellinen turvattomuus on ainakin nuoremmalle polvelle uutta ja pelottavaa. Haluamme itsenäisen valtion, itsenäisen maan, voidaksemme tuntea olevamme turvassa. Taloudellinen turvattomuus horjuttaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Me haluamme, että valtiovalta antaa kansalle kaikkea sen tarvitsemaa turvaa – myös taloudellista turvaa. Olemme onnistuneet torjumaan itsenäisyyden ulkoiset uhkakuvat. Poistakaamme myös kansalaisia uhkaava sisäinen turvattomuus.
Onko isänmaanrakkaus samaa kuin halu olla itsenäinen? Onko kyse kokonaisuudesta vai osista? Onko petturuutta lähteä maasta pois? Entä miten on suhtauduttava varallisuuden viemiseen pois isänmaan alueelta?
Minulla ei ole vastauksia. On vain kysymyksiä, pohdintaa ja vastausehdotuksia. Näyttää siltä, että isänmaallisuus ei ole kiinni vapaa-ajasta ja paikasta. Se ei ole muuttumaton. Se on eri kansoilla erilaista. Mutta löytyykö suomalaisesta isänmaallisuudesta jokin muuttumaton, aikaan sitoutumaton ydin – suomalaisen miehen ja naisen, tytön ja pojan rakkaus isänmaahan?
Suomalaisuuteen kuuluu perinteisesti vapauden kaipuu, luonnon ihailu, oman alueen puolustaminen vierasta voimaa vastaan. Vapaudenkaipuu ilmenee haluna määrätä itse omista oloista. Käskemistä ei suomalainen ole koskaan halunnut sietää. Alueellinen itsemääräämisoikeus on ollut toimeentuloakin tärkeämpää. Edes nälkä ei ole saanut suomalaista siirtymään pois omalta maaltaan. Vain ylivoimaiset luonnonolosuhteet ovat voineet lannistaa suomalaisen.
Onko suomalaisuus muuttunut? Suomalaisuuden kuvaaja, kirjailija Heikki Turunen sanoo: ”Ennen maastamuutto leivän perässä koettiin tragediaksi. Nyt on päinvastoin: on hienoa, kun saa lähteä.” Onko taloudellisen hyvinvoinnin kaipuu voimakkaampi tarve, kuin tarve pysyä juurillaan? Monet tuntevat näin olevan. Ainahan ruohon on luultu olevan aidan toisella puolella vihreämpää kuin omalla puolella. Monet ovat kuitenkin pettyneet ja palanneet juurilleen.
Olen saanut tutustua perheemme suomalaista sukujuurta oleviin kanadalaisiin sukulaisiimme. He ovat syntyneet Kanadassa suomalaisista vanhemmista ja ovat asuneet Kanadassa koko ikänsä. Jotkut heistä puhuvat suomea hyvin, jotkut vähän ja jotkut eivät lainkaan. Heillä kaikilla on kuitenkin elävä kiinnostus Suomea kohtaan. He tuntevat olevansa jotakin vailla, vaikka heidän taloudellinen toimeentulonsa on hyvä. Taloudellinen hyvinvointi ei korvaa kaipuuta juurille. Se ei korvaa rakkautta isien ja äitien maata kohtaan.
Talvi-, jatko- ja Lapin sota osoittivat, että yhteinen alueellinen uhka saattaa eripuraiset suomalaiset yhteiseen rintamaan isänmaan vihollista vastaan.
Suomalaiset toimivat yhtenä joukkona, kukin kykyjensä mukaan. Toiset rintamalla taistellen, lääkiten ja huoltaen. Toiset taas kotona, tehtaissa, maataloudessa, liikenteessä, hallinnossa ja muissa mitä erilaisimmissa välttämättömissä tehtävissä. Kaikki olivat mukana. Sama päättäväisyys jatkui vielä pitkään jo sodan päätyttyä, aina viimeisen sotakorvausjunan lähtöön saakka.
Alkoiko yhtenäisyys rakoilla elintason nousun myötä? Onko hyvinvointi yhtenäisen kansan vihollinen? Syntyykö yhtenäisyys, puolustushenki ja – tahto vain silloin kun itsenäisyys on ulkoisesti uhattuna? Rintamalla ei kaveria jätetty. Jätetäänkö kaveri nyt, kun lähdetään ulkomaille? Nämä ovat kysymyksiä vailla vastausta.
Mikä on kansallisvaltioiden asema yhdentyvässä Euroopassa? Entä koko maailmassa? Onko isänmaallisuus hyvästä vai pahasta? Onko Balkanin sota kammottava esimerkki siitä, mihin pyrkimys kansallisvaltioihin voi johtaa?
Isänmaallisuus on kansallista. Suomalaista isänmaallisuutta ei voi arvioida minkään muun, kuin suomalaisen mittapuun mukaan. Suomalainen isänmaanrakkaus nousee luonnosta, halusta määrätä itse omista asioista, vapaudesta asua, liikkua ja puhua. Suomalainen arvostaa synnyinseutuaan. Se voi olla luonnonolosuhteiltaan karu tai vehmas, sisämaa tai rannikkoseutu, alava tai mäkinen. Me suomalaiset rakastamme Suomen maata, sen luontoa ja sen myötä saavutettua olemisen ja ilmaisemisen vapautta.
Hyvät suomalaiset. Isänmaa velvoittaa meitä huolehtimaan siitä, mitä pidämme itsenäisyydessä tärkeänä. Huolehtikaamme siitä, että itsenäisellä Suomella on hyvin hoidettu, saasteista vapaa alue, jolla asuu itsenäinen, inhimillisten tarpeittensa osalta turvattu, vapaa ja historiastaan ylpeä Suomen kansa.
Kirjoittanut: Juha Salonen
