Kristiina Hakala
Itsenäisyyspäivän juhlan tervetuliaispuhe 6.12.2024
Arvoisat juhlavieraat, hyvät naapurit ja ystävät!
Tämän itsenäisyysjuhlan teemaksi on valittu rauha ja toivo. Suomi on elänyt nyt rauhan aikaa lähes 80 vuotta. Ensimmäisinä vuosikymmeninä jouduimme kantamaan huolta itsenäisyydestämme. Oli kylmän sodan aika, ja Neuvostoliiton kanta oli, että Suomi kuului sen etupiiriin. Suomi taas halusi olla puolueeton valtio idän ja lännen välillä. Mailla oli keskinäinen YYA-sopimus, johon liittyi sotilaallisia velvoitteita. Neuvostoliitto käytti sitä painostuskeinona. Se puuttui Suomen sisäisiin asioihin ja vaati useasti neuvotteluja ulkopoliittisista ratkaisuistamme. Suomi yritti sopeutua, vältteli konflikteja ja tasapainotteli aktiivisella diplomatialla, Elimme suomettumisen aikaa, mutta samalla elätimme toivoa siitä, että YYA-sopimus joskus voitaisiin muuttaa tai mitätöidä. Tilaisuus tuli vasta Neuvostoliiton hajottua. Suomi oli hyvin valmistautunut. Uusi sopimus Suomen ja Venäjän suhteista tehtiin Suomen laatiman luonnoksen pohjalta.
Evakkojen asuttamisesta ja sotakorvauksista selvittyään Suomi aloitti modernin koulutus- ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen. Suomi suuntautui myös voimakkaasti globaaliin toimintaan. YK:ssa olimme mukana laatimassa kansainvälisiä pelisääntöjä. Ne ovat tärkeitä pienille maille. Ilman niitä maailmassa vallitsisi vahvemman oikeus. Kansainvälisessä toiminnassa Suomi omaksui myös uudenlaisen rauhanajattelun, jossa valtion turvallisuuden lisäksi nostetaan esiin ihmisen arjen turvallisuus. Silloin päädytään johtopäätökseen, että vakaa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on paras rauhan tae. Liittyessään EU:hun Suomi painottikin ennen kaikkea taloudellisia syitä ja turvallisuutta. Kansainvälinen yhteistyömme on ollut tuloksellista. Vuonna 2019 julkaistiin tutkimus lähes 200 maan kansainvälistymisestä. Suomi kuuluu niiden kymmenen maan joukkoon, jotka ovat eniten hyötyneet globalisaatiosta. Viimeisin merkittävä virstanpylväs kansainvälisessä toiminnassamme on Nato:on liittyminen. Suomi on koko rauhanajan huolehtinut puolustuskyvystään. Mutta Ukrainan sodan myötä turvallisuustilanteemme muuttui. Päätimme luopua puolueettomuudesta uskoen jäsenyyden vahvassa puolustusliito Nato:ssa pienentävän sodan uhkaa.
Meillä on hyvä isänmaa ja itsenäisyytemme on vakaa kiitos menneiden sukupolvien ponnistelujen. Mutta meidän on myös katsottava eteenpäin. Tulevaisuudennäkymässä on huolenaiheita. Suomessa köyhyys ja syrjäytyminen ovat kasvussa. Se on erityisen huolestuttavaa, koska yhtenäisyys on ollut itsenäisyyden tärkeä voimavara. Rajojemme ulkopuolella Ukrainan sota on pitkittynyt ja Lähi-idässä sota voi muuttua suursodaksi. Ilmastonmuutos etenee ja teknologia kehittyy villisti ilman eettistä ohjausta. Onko toivolle tilaa? Tulevaisuuden usko auttaa toimimaan. Toivo tuo tavoitteen lähemmäs. Lainaan presidentti Alexander Stubbin ajatusta, jonka hän lausui viime syksyn YK:n huippukokouksessa: Parempaan tulevaisuuteen pitää uskoa, vasta sitten se voi tulla mahdolliseksi.
Toivotan kaikki juhlavieraat lämpimästi tervetulleeksi Vaskikotien itsenäisyyspäivän juhlaan ja ehdotan maljaa isämaalle toivoen sille edelleen menestystä sen rauhan taipaleella. Meillä on täällä tänään myös ukrainalaisia vieraita. Haluaisinkin liittää maljaan myös toivomuksen, että Ukraina Suomen tavoin löytäisi oman rauhantiensä, oikeudenmukaisen rauhan tien.